Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Minua on parina päivänä mietityttänyt luonnollisuus. Onko se vanhanaikaista? Onko mitään järkeä vaatia luonnonmukaista ravintoa, lähiruokaa, puhtaita elintarvikkeita? Onko minusta yhtäkkiä tullut muinaisjäänne ajatuksineni? Mitä jos tahdon kasvattaa itse ruokaa; tietää, onko esimerkiksi kasviksissa torjunta-aineita?
Missä vaiheessa olen pudonnut kelkasta?
Jos ajattelet luontoa ja sitä, mikä on tärkeintä, mihin järjestykseen laittaisit kolme tekijää : ihminen, eläin, kasvi? Tottakai me ihmiset pidämme itseämme tärkeimpänä linkkinä, jota ilman kaikki romahtaa. Vaan todellisuus ei olekaan sellainen. Olemme tuossa arvoasteikossa vasta sijalla kolme. Toisena ovat eläimet ja kaikkein tärkeimpänä kasvit.
Jos kasvit katoaisivat maapallolta, millä me eläisimme, koska myös eläimiltä katoaisi ravinto suurelta osin? Millaista ilmaa hengittäisimme?
Luin jostakin, että ihmisen verisolu ja kasvin lehtivihreä rakentuvat aivan samalla tavalla. Ainoa ero on siinä, että ihmisen verisolun punainen väri tulee raudasta ja kasvin vihreä väri magnesiumista.
Ihmiset, eläimet ja kasvit ovat kaikki samaa kokonaisuutta, joka täällä Äiti Maan kamaralla on. Kaikilla on oma tehtävänsä, mutta olemmeko me ihmiset ylittäneet rajan, jonka jälkeen tasapaino on hukassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti