lauantai 14. huhtikuuta 2012

Kirja, ah, kirja!

On aika ottaa esille Suuri Rakkauteni : kirjat. Entisessä elämässäni kirjastossa sain pyöritellä niitä mielin määrin, tilailla uusia ja poistaa kokoelmista vanhoja. Olin etuoikeutetussa asemassa, koska sain aina uudet kirjat luettavakseni hyvin nopeasti. Kaiken lisäksi saatoin tilata paljon itseäni kiinnostavaa kirjallisuutta.
Samoin teen nytkin. Etsiskelen uutta luettavaa sattuman kautta (sattuman toinen nimi on aika usein Google). Ostan nyt enemmän kirjoja kuin ennen!
Viime aikoina ostanut  monta kirjaa, joiden nimessä on sana Earth.
Maa-tietoisuuden minussa herätti Clint Oberin kirja Earthing. Se on ehkä eniten elämääni koskaan vaikuttanut kirja. Sen luettuani en ollut enää sama ihminen kuin ennen. Sain takaisin  jotain sellaista, minkä olin joskus vaistonvaraisesti tiennyt, mutta unohtanut vuosien saatossa. Olen aina tarvinnut maata jalkojeni alle, puita ympärilleni, luonnon rauhoittavia ääniä ja yksinäisyyttä. Yksinäisyyttä, jossa olen yhteydessä kaikkiin elollisiin olentoihin maanpinnalla. Hiljaisuutta, joka kertoo enemmän kuin kaikki maailman puhe. Olen tuntenut itseni välillä kummajaiseksi, koska sosiaalinen kiintiöni on hyvin pieni. Se täyttyi kirjastotyössä usein äärimmilleen.
Ihailen kirjailijoita suuresti. Haaveilin itsekin joskus nuorempana kirjojen kirjoittamisesta, mutta se haave konkretisoitui työksi kirjojen parissa. Kirja ei koskaan katoa, sitä ei voi millään uudella tekniikalla korvata. Kirja voi olla kaunis, kuten Rhonda Byrnen kirjat Salaisuus ja Voima. Kirjoja, joissa kuvituksella on suuri merkitys ei voi mistään näytöltä lukea. Valokuvaaja Miina Savolaisen kirja Maailman ihanin tyttö on valtavan upea kirja, sekä sisällöltään että kuvitukseltaan.
Kirjoja ilmestyy edelleen maailmassa paljon. On vain luotettava sattumaan tai johdatukseen, että juuri ne oikeat ja tarpeelliset kirjat osuvat tielle. Jossakin on joku kirjoittanut kirjan juuri minun luettavakseni ja juuri silloin, kun olen valmis sen lukemaan.
Kirjastot ovat portti kirjojen maailmaan. Vierastan uudenlaista ajattelua, joka varustaa kirjaston alkaen lainattavista kävelysauvoista lainattaviin ihmisiin. Hyllyt täynnä kirjoja ja tila, missä niihin voi rauhassa tutustua, on minulle kirjasto, jossa viihdyn.