keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Olen sitä, mitä syön

on se kumma, miten ihminen voikin olla tyhmä. Aina yllätyn omista kyvyistäni sillä saralla.
Tutustuin vähähiilihydraattiseen ruokavalioon jo vuoden 2002 lopulla Antti Heikkilän kirjan "Elämän paras aika " kautta. Silloin havahduin huomaamaan, että ehkä jatkuvat vatsakivut ja väsymys johtuivatkin siitä, mitä suuhuni laitoin.
Muutos tapahtui hyvin pian. Vatsakivut katosivat, väsymyksestä ei tietoakaan ja painokin putosi siinä sivussa. Pysyin ruodussa hyvinkin pitkään ja aivopesin ympäristöäni aggressiivisesti. Toiset pitivät hulluna, toiset innostuivat.
Viime vuosina olen lipsunut enemmän tai vähemmän. Menneenä talvena lipsuin pahasti. Makean lisäksi mussutin myös jonkin verran viljatuotteita, ja nehän eivät minulle sovi! Kuin huomaamatta aloin turvota ja joka puolelta. Olo ei ollut lainkaan hyvä.
Vapun munkkikestien jälkeen päätin, että nyt riittää. Kolmessa viikossa olen taas huomannut, millaisessa sumussa ja jonkinasteisessa sokerihuumassa olinkaan.
Kuka päättää, millaisella polttoaineella kehoni toimii? En läträä rasvalla, suosin voita ja kermaa. Syön kasviksia mahdollisimman paljon. Lihaa eri muodoissa. Kalaa. Juon paljon vettä. Herkuttelen silloin tällöin mutakakulla - sallittua suklaata!
Tiedotusvälineissä käydään jatkuvaa keskustelua, onko tämä LCHF, VHH, karppaus - suunnilleen samasta asiasta on kyse - vaarallista. Peruna ja ruisleipä saavat ylistystä. Pelotellaan, että 3-4 vuoden kuluttua nähdään tämän elämäntavan tuhot.
Oman ja aika pitkän kokemukseni perusteella voin sanoa, että minulle tämä hiilihydraattien hylkääminen sopii. Tuhot eivät ainakaan vielä ole tulleet esille! Kannattaa kokeilla, jos oma hyvinvointi kiinnostaa.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Komeassa seurassa

Earthing-kirja on juuri ilmestymässä suomeksi. Olemme täällä maadoittumisviestin eturintamassa. Suuri kiitos kuuluu kirjan kääntäjälle Jussi Yli-Panulalle, jonka kustantamo Lootus-kirja myös kustantaa kirjan.
Kirjassa on runsaasti käyttäjäkokemuksia sekä tieteellisiä tutkimuksia maadoittumisen terveydellisistä vaikutuksista.
http://www.earthinginstitute.net/index.php/site/blog/earthing_book_going_global/

Kannattaa lukea kirja ja kannattaa kävellä paljain jaloin. Paljasjalkakävelystä on myös muuta hyötyä. Kengät ovat tarpeellinen suoja jaloille tässä ilmastossa, mutta samalla maksamme kallista hintaa siitä suojasta terveydellämme.
Jalkaterapeutti Riitta Saarikoski kertoi Akuutissa 15.5.2012 paljasjalkailun hyödyistä.
http://ohjelmat.yle.fi/akuutti/paljain_varpain_kohti_kesaa


perjantai 4. toukokuuta 2012

Äiti Maan voima

Nyt kaikki reippaasti ulos kävelemään ja istuskelemaan paljain jaloin. Se on parasta maadoittumista ja aivan ilmaista. Maa ei kuulu meille, mutta saamme käyttöömme sen voiman. Se, mitä sanomme omistamiseksi, sisältää velvollisuuden pitää maasta huolta. Valitettavan usein huolenpidosta ei ole tietoakaan.
Kaikki varmaan muistavat kiellon: Älä tallaa nurmikoita!  Miksi niitä ei saisi tallata? Minä luulen, että nurmikko nimenomaan haluaa tulla tallatuksi, jos sitä ei joku syö ravinnokseen. Ja nimenomaan paljaiden jalkojen tallaamaksi! Tuo kielto on vain pieni merkki siitä, miten vieraantuneita me ihmiset olemme luonnosta.
Miksi voimme niin huonosti? Vaikka meillä on materiaalisesti paljon kaikenlaista, olemme silti onnettomia ja juurettomia. Kulutuksen ja uupumuksen ristiaallokossa, jossa työn vene keikkuu välillä vettä haukaten.
Syömme epäterveellistä, teollista ravintoa. Piiskaamme kehomme äärimmilleen tai emme liiku lainkaan.
Henki ja keho eivät kohtaa toisiaan.

Toivon, että tänä kesänä jokainen tämän tekstin lukija - ja monet monet muut - kulkevat mahdollisimman paljon paljain jaloin. Kuuntelevat kehoaan, antavat maan rauhoittavalle voimalle tilaa. Intiaanit elivät ja elävät vieläkin läheisessä kosketuksessa maahan. Heille ja monille alkuperäiskansoille maa on pyhä. Niin sen  kuuluisi olla meillekin.