tiistai 27. maaliskuuta 2012

Hopea ei ole häpeä

Menneinä aikoina lääkärit määräsivät potilailleen vaivaan kuin vaivaan hopeaa. Kolloidista hopeaa nimenomaan suun kautta nautittuna!  Kuulostaa aika hurjalta nykyihmisen korvissa, mutta toisaalta myös ravintomme sisältää aika lailla lisäaineita. Hopea toimi aiemmin antibioottina ja yleishoitona kaikenlaisiin sairauksiin. Myös nykyään on myynnissä hopeavettä, jonka hopeapitoisuus on alhainen. Liiallinen hopean nauttiminen ei ole hengenvaarallista, mutta voi aiheuttaa vaurioita sisäelimille sekä muuttaa ihon siniharmaaksi.
 Hopea on silti kelpo alkuaine monessa mielessä. Teollisuus ja tekniikka käyttävät sitä paljon. Myös lääketieteellistä käyttöä hopealle löytyy. Haavanhoito ja monenlainen ihonhoito hyötyvät hopeasta. Saksassa hopea-asut (sukat, alusasut, hansikkaat) ovat saaneet hyväksynnän lääkkeenomaiseksi tuotteeksi ja ne ovat osittain korvattavia hoitoja. Tuotteet ovat riskittömiä käyttää eikä niistä ole haittavaikutuksia.
Kummallista minusta on se, miksi hopea-asut ovat niin vähän tunnettuja. Itsekin kuulin hopeasukista vasta muutama kuukausi sitten. Ja töitä piti tehdä, ennenkuin sain ostettua ne itselleni. Hopea auttaa paleleviin jalkoihin ja sormiin, jopa valkosormisuuteen, johon ei oikein lääkettä löydy.  Toisaalta myös ylenmääräisestä hikoilusta kärsivät saavat avun, koska hopea säätelee ihon lämmöntuotantoa.
Päteekö tässäkin se, että kyse ei ole lääketehtaiden rahasammosta - potilas on parempi asiakas, kun hän ei liian helpolla apua saa?

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Jalat maanpinnalla avaruuden ja maan välissä

Eläminen maanpinnalla on haastavaa. Olen viime aikoina törmännyt toistuvasti maasäteilyyn ja vesisuoniin ja niiden vaikutukseen meihin ihmisiin. Herkät ihmiset aistivat kehossaan enemmän kuin me tavalliset tallaajat. Maaliskuun seitsemännestä päivästä lähtien on tuolla avaruudessa ollut tavallista enemmän säpinää johtuen auringonpurkauksista ja niiden aiheuttamista reaktioista.  Tiedemiesryhmä tutkii nyt kuumeisesti näiden purkausten vaikutuksia ihmisiin. Tiedossahan jo on, että tietoliikenneyhteydet ym. saattavat toimia huonommin. Joten jos sinulla on ollut esimerkiksi huimausta, selittämätöntä korvakipua, ylenmääräistä ahdistusta ja kuumotuksen tunnetta kehossa sekä kasvojen punehtumista, niiden syy voikin olla tuolla ylhäällä.
Väkisinkin askarruttaa se, miten ennenvanhaan on pärjätty luonnonilmiöiden kanssa. Silloin ei toki ollut ihmisen omia virityksiä, langattomia verkkoja ja sähkölaitteita. Mutta maasäteily, vesisuonet ja auringonpurkaukset ovat olleet olemassa aina. Eivät ne ole mikään nykyajan keksintö.
Oliko jokin asia eri lailla?  Oliko ihminen erilainen?
Yllättävää ei liene, että mieleen tulee taas kerran maadoittuminen, yhteys maahan. Ennenhän yhteys toimi luontaisesti. Paljaat jalat tai nahkakengät, sääolosuhteiden mukaan. Maalattiat, pitkään Suomessakin.
Minun on vaikea henkilökohtaisesti ajatella, että luonto, Äiti Maa, on ihmiselle vahingollinen. En toki ole tiedemies - nämä ovat vain minun mutu-ajatteluani - mutta uskoisin, että olemme itse rakentaneet ja kehittäneet ympäristöämme luonnonlakien vastaisesti ja tavallaan luonto "iskee takaisin". Rahan, tehokkuuden ja ennenkaikkea tekniikan nimissä maalaisjärki on unohtunut. Mutta aina on mahdollisuus korjata kurssia, jokaisen omalla kohdallaan.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Sydämellisesti

Ihmisen keho on upea. Kaikki sen osat - pienimmästä suurimpaan -toimivat suurenmoisesti. Meidät on luotu elämään osana luontoa, kaiken muun elollisen ja ns. elottomankin tavoin. Kaikille on oma paikkansa ja tehtävänsä.
Jos tapahtuu jotakin äkillistä, säikähdät - ja sydän hyppää kurkkuun, jättää lyönnin väliin. Kehon ensimmäinen reaktio tapahtuu sydämessä - ei aivoissa, niinkuin helposti voisi kuvitella. Sydän ohjaa meitä. Ja sen antamaan ohjaukseen kannattaa luottaa. Aivot tulevat perässä, analysoiden, järkeillen, sekoittaen mukaan menneen muistoja ja tulevaisuuden odotuksia ja pelkoja.
Sydän on sähköinen elin, jonka rytmi voi häiriintyä. Erityisen herkkä se on stressille ja mielialamme vaihteluille. Varsin usein tulee sanottua, että "ottaa sydämestä", vaikkei varsinaisesti mitään fyysistä kohtausta ole.
Kun luontoyhteytemme ei toimi, emme oikein pysy tahdissa. Keho reagoi irrallisuuteen kuten lamppu, jota ei ole kytketty kunnolla. Välillä valo palaa, välillä sammuu ja välillä  lepattaa levottomasti. Olo on silloin huono, vaikkei ehkä mitään sairautta ole puhjennut - vielä.
Näin keväällä odotan malttamattomana lumien sulamista. Vaikka nukunkin joka yö maadoituslakanalla ja tätäkin kirjoittaessani jalkani ovat maadoitusmaton päällä, kaipaan konkreettista kosketusta maahan. Paljain jaloin kävelyä nurmikolla, hiekalla, mullassa. Sillä tavoin voin aivan ilmaiseksi tahdistaa kehoni ja tuntea olevani todellakin osa luontoa.

torstai 1. maaliskuuta 2012

Hsshh..

Hiljaisuus maksaa. Hiljaisuus rauhoittaa. Hiljaisuus on ylellistä. Kuulostaa vähintäänkin kummalliselta, mutta näin on asia. Britanniassa on uutisoitu Virgin -lentoyhtiön uudesta superluokasta mannertenvälisellä lennolla Lontoo - Miami. Matkustajille on tarjolla luksusvuoteet, hiljaisempi kabinetti ja kuiskaavat lentoemännät. Desibelitason tavoitteena on 20-30 desibeliä. Hintaa hiljaisemmasta, rentouttavammasta matkasta saa pulittaa reilut 9000 euroa suuntaansa.
Meille suomalaisille hiljaisuus on itsestäänselvyys. Kaikilla on mahdollisuus hakeutua luontoon, missä hiljaisuus on konkreettisesti läsnä. Hiljaisuudessa kuulee enemmän.
Toisille hiljaisuus on myös pelottavaa. Samalla tavalla kuin pimeä voi pelottaa. Hiljaisuus kätkee kaikki äänet, samoin kuin pimeys. Kaikki on mahdollista pimeässä hiljaisuudessa.
Mutta todellakin, hiljaisuus on ylellistä. Sitä ei likikään kaikilla ole mahdollisuutta kokea. Suurkaupunkien väsymätön meteli jatkuu ja jatkuu. Ääniin ja meluun tottuu hyvin pian ja äkillinen hiljaisuus saa korvat soimaan.
Kumpi on ihmiselle luonnollinen olotila, mitä vaikutuksia jatkuvalla äänisaasteella on?
Hiljaisuudessa on mahdollisuus kuunnella itseään. Millainen ajatusrumba päässäni pyöriikään, millä täytän hiljaisuuden. Kun olen tarpeeksi kauan hiljaisuudessa, ajatukset rauhoittuvat ja kuulen luonnon äänet. Tuulen, puiden huminan, lintujen kaukaiset äänet, askeleeni. Rauhoitun. Kuten tuolla taivaalla metalliputkessa kiitävät hiljaisessa kabinetissaan.