Menneinä aikoina lääkärit määräsivät potilailleen vaivaan kuin vaivaan hopeaa. Kolloidista hopeaa nimenomaan suun kautta nautittuna! Kuulostaa aika hurjalta nykyihmisen korvissa, mutta toisaalta myös ravintomme sisältää aika lailla lisäaineita. Hopea toimi aiemmin antibioottina ja yleishoitona kaikenlaisiin sairauksiin. Myös nykyään on myynnissä hopeavettä, jonka hopeapitoisuus on alhainen. Liiallinen hopean nauttiminen ei ole hengenvaarallista, mutta voi aiheuttaa vaurioita sisäelimille sekä muuttaa ihon siniharmaaksi.
Hopea on silti kelpo alkuaine monessa mielessä. Teollisuus ja tekniikka käyttävät sitä paljon. Myös lääketieteellistä käyttöä hopealle löytyy. Haavanhoito ja monenlainen ihonhoito hyötyvät hopeasta. Saksassa hopea-asut (sukat, alusasut, hansikkaat) ovat saaneet hyväksynnän lääkkeenomaiseksi tuotteeksi ja ne ovat osittain korvattavia hoitoja. Tuotteet ovat riskittömiä käyttää eikä niistä ole haittavaikutuksia.
Kummallista minusta on se, miksi hopea-asut ovat niin vähän tunnettuja. Itsekin kuulin hopeasukista vasta muutama kuukausi sitten. Ja töitä piti tehdä, ennenkuin sain ostettua ne itselleni. Hopea auttaa paleleviin jalkoihin ja sormiin, jopa valkosormisuuteen, johon ei oikein lääkettä löydy. Toisaalta myös ylenmääräisestä hikoilusta kärsivät saavat avun, koska hopea säätelee ihon lämmöntuotantoa.
Päteekö tässäkin se, että kyse ei ole lääketehtaiden rahasammosta - potilas on parempi asiakas, kun hän ei liian helpolla apua saa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti