kevät tuli taas
avasi silmät kauneudelle
kevään tuuli vie pois
kaiken entisen
autioittaa
antaa tilaa uudelle
rakentaa
näkymiä uuteen
uusi
mikä on uusi,
joka mielessä pyörii
kuohuu pinnan alla
kypsyy
milloin se tulee esiin
olen kärsimätön
kaipaan sitä viimeistä palapelin palaa
joka täydentää tämän
muutoksen kuvion
antaa avaimet käteen
rakentaa
sen uuden elämän
jonka perustukset
olen laskenut
vuosien myötä
hiljaisuus kuin rakas ystävä
kuinka ihana onkaan tavata
kohdata oma itsensä
käpertyä sisäänpäin
katsoa kuinka
maailma kulkee ohi
elämä jatkuu
omassa uomassaan
olen tässä
mutta en kuitenkaan
matkaan mielessäni
jossakin kaukana
sanojen valtamerellä
purjehdin sanalta toiselle
lähelle kauas
kohti
sinä olet tässä
mutta minne olet menossa
huomaatko,
ettet enää ole
sama kuin äsken
kehityt päivästä yöhön
yöstä päivään
valosta varjoon
varjosta kirkkauteen
läsnäolon häiritsevyys
rajojen tiukka
veto
tässä olen mutta oletko sinä
osaanko auttaa
olla läsnä
tarvetta siihen,
läsnäoloon ihminen ihmiselle
paljon
kysytään kaivataan pyydetään
löytyykö minusta se vahvuus
josta on puute
miten teen rakkaudesta
ihmisyydestä ja tuesta
itselleni tuloa
millainen yritys se on,
joka rakentuu ihmisen
sielun tukemiselle
sille, että antaisin avaimet
kasvuun omaksi
itsekseen
uskon tiedän ja odotan
että tulee todeksi
se,
minkä on määrä tulla
ei ole rajaa
ei määräpäivää
tapahtumille
elämälle joka toteuttaa
itseään
kasvan omaksi itsekseni – minäkin –
mallikappaleeksi
ainutlaatuiseksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti