…elämä alkaa, mutta niin moni myös siirtyy elämästä pois.
Kuolema koskettaa, läheltä tai kaukaa. Pysähdyttää ajattelemaan omaa elämää,
kun itsekin ikääntyy. Ahdistus vai iloko siitä seuraa? Milloin mikäkin. Mistä
pidän kiinni, kun pohdin elämän ja kuoleman kysymyksiä? Mitä pelkään eniten –
kuolemaa, vaiko sittenkin elämää?
Pahin skenaario on tietysti se, että kuoleman lähestyessä
huomaa, miten paljon on elänyt muiden ehdoilla ja muiden toiveita toteuttaen. Varman päälle, uskaltamatta tehdä radikaaleja
ratkaisuja itse. Mikä kumma voima se on,
joka saa kuulostelemaan ympäristön reaktioita? Hyväksynnän haku – kaikki eivät
hyväksy koskaan, vaikka kuinka solmulle itsensä kääntää. Aina löytyy joku, joka
on eri mieltä.
Kuitenkin elämän tärkein henkilö olet juuri sinä itse. Jos
et rakasta itseäsi, hyväksy itseäsi ja toteuta toiveitasi, kenen luulet ne
toteuttavan? On kohtuutonta vaatia
toiselta ihmiseltä, että hän tekisi sinut onnelliseksi. Jos et tunne
onnellisuutta, ei toisella ole keinoja siihen vaikuttaa.
Kehomme on temppeli, jossa elämme tässä elämässä. Ja
velvollisuutemme on hoitaa kehoamme mahdollisimman hyvin, hyväksyen ja
rakastaen. Moniko etsii vain virheitä, liikaa painoa, liikaa ryppyjä? Kehoa
muokataan ja kuritetaan, vaikka se tuntuisi pahaltakin. Kuitenkin kehon
perustarpeet ovat riittävä lepo, kohtuullinen liikunta ja hyvälaatuinen
ravinto. Istuminen on tuomittu lähes rangaistavaksi teoksi, puhumattakaan
ravintosuosituksista, jotka ovat kaukana luonnonmukaisuudesta. Elämäntapamme ja ympäristömme muuttuu huimaa
vauhtia eikä fysiologiamme pysy vauhdissa mukana. Seurauksena on monenlaisia vaivoja ja
ongelmia.
Olen vakaasti sitä mieltä, että luonto on kaiken perusta. Ja
kaikki se, mikä vie meitä kauemmas luonnosta, on huono asia. Lääketieteen
isä Hippokrates totesi jo aikoinaan,
noin 2500 vuotta sitten:
”Sairaudet eivät tule meihin tyhjästä. Niiden takana on
pieniä päivittäisiä syntejä luontoa vastaan. Kun riittävästi syntejä on
kertynyt, sairauksia puhkeaa yhtäkkiä.”
Mitähän Hippokrates sanoisi
nykyisestä elämänmenosta?
In the spring
...life begins, but so
many also leave this life. Death touches us, near and
far. It stops us to think about our own lives, when we get older. Is that followed by anxiety or joy? It can be
either. What do I hold on to, pondering questions of
life and death? What do I fear the most – death, or perhaps life after all?
The worst scenario of course is when at
death’s door you notice how much you’ve lived on other people’s terms,
fulfilling their wishes. Playing it safe, not daring to take radical action
yourself. What is the power that makes you listen to everyone else’s reactions?
The seek for approval – some will never approve, no matter how you twist
yourself. There’s always someone who disagrees.
And yet the most important person of your
life is you. If you don’t love yourself, accept yourself and fulfill your
wishes, who do you think will do it for you? It’s unreasonable to demand anyone
else to make you happy. If you don’t feel happy, another person has no means to
make you happy.
Our body is the temple we spend this life
in. And it is our responsibility to take care of that body with acceptance and
love. How many of us are only looking for the faults, too much weight, too many
wrinkles? We modify and punish our bodies, even if it feels bad. Yet the body’s
basic needs are enough rest, reasonable amount of exercise and good quality
nutrition. Sitting has been branded a punishable action, not to even mention
the eating recommendations which are far from natural. Our way of life and our
environment are changing fast and our physiology can’t keep up. Many problems
and inconveniences follow.
I firmly believe that everything is based
on nature. And everything taking us further away from nature is a bad thing. A
long time ago, about 2500 years, the Father of Medicine Hippocrates stated: “Illnesses do not come upon us out of the blue.
They are developed from small daily sins against Nature. When enough sins have
accumulated, illnesses will suddenly appear.”
I wonder what Hippocrates would say about
the way we live today?
