Miten helppoa onkaan nykyaikana elämämme verrattuna
entisaikoihin. Suonette anteeksi, että taas kerran palaan ”vanhoihin, hyviin
aikoihin” – kultaako aika muistikuvat, kenties?
Aloitetaan ravinnosta. Ennen piti tehdä ruokaa itse.
Monet kasvattivat niin kasvikset kuin lihatuotteetkin. Kaupasta ei saanut
valmisruokia, kuten nyt. Nyt voit ostaa jo lettuja, kuorittuja (keitettyjä)
perunoita, puhumattakaan muista aterioista. Kaikki on valmiina, tarvitsee
korkeintaan lämmittää annos ja syödä.
Toisaalta meitä opetetaan huippukokeiksi pienestä pitäen - ainakin televisiossa.
Asialla on tietysti se kääntöpuoli. Miten pitkän
matkan ruoka on tehnyt. miten monet kädet/koneet sitä ovat rakentaneet? Mitä on
lisätty, että se säilyy kaupan hyllyssä ja vielä kotonakin? Niinpä, ei ravintoaineita, vaan lisäaineita.
Ja niistä kiistellään. Samaten rasvoista ja sokereista. Sokerinkulutus on ampaissut
taivaisiin yhdessä lisäaineiden ja keinotekoisten rasvojen kanssa. Siinä muhii
aikamoinen terveyspommi.
Ennenkin sairastettiin, mutta eri sairauksia.
Elinikä oli lyhyempi, mutta ihmiset elivät terveempinä elämänsä. Vielä
1990-luvun alussa ei paljoa puhuttu Alzheimerin taudista tai dementiasta. Tällä
hetkellä ne ovat jokaiselle tuttuja sairauksia. Puhumattakaan kakkostyypin
diabeteksesta tai unettomuudesta tai lisääntyvistä tulehdussairauksista…
Luettelo on pitkä ja jäljet johtavat hyvin usein tuonne ravintopuolelle. Sen
lisäksi, että olemme nykyään koneiden jatkeita; jokin laite sinullakin on
käytössä tätä lukiessa.
Ennen liikuimme enemmän luonnossa ja ulkona. Nyt on
jo diagnostisoitu sellainenkin fobia, että ihminen pelkää liikkumista
luonnossa. No, vähänkö meitä on peloteltu punkeilla, karhuilla ja muilla
pedoilla. Mieluummin voi mennä ostoskeskukseen shoppailemaan.
Ja siitä löytyy oiva aasinsilta rahaan. Rahahan se
maailmaa pyörittää. Ei tarvitse olla kovinkaan vainoharhainen, kun alkaa
miettiä, miksi meistä on tullut (vai tehty) niin avuttomia. Tarjolla on
terveyttä, kauneutta ja ikuista onnea, kun ostat tämän ja tämän, syöt tätä ja
menet tänne. Kuuliaisina kuluttajina teemme kuten neuvotaan. Jonkun taskuun
rahat sitten ropisevat. Ikuisuuskysymys on se, miksi aina on lama ja taantuma,
miksi aina säästetään. Mihin ne kaikki säästetyt rahat katoavat, missä on se
jättiläismäinen säästöporsas?
It's hard to believe how easy life is today compared to what it used to be.
Please forgive me for once again going back to the "good old times" -
perhaps the passing of time makes memories golden?
Let's start with food. In the old days food had to be prepared. Many people
grew both vegetables and meat products. Shops did not offer ready meals like
they do today. These days you can already buy things such as pancakes, peeled
(and cooked) potatoes, not to even mention other meals. Everything is
ready-made, all you have to do is heat it up and eat. On the other hand we are all master chefts - at least in the television.
Of course, there is flip side to the coin. How far does our food come from,
how many pairs of hands or machines have been used to make it? What has been
added to preserve the item both of the shop's shelf and at home? That's right,
what has been added is not nutrition, but additives, which are a constant topic
for arguments, as are fats and sugars. The consumption of sugar has skyrocketed
together with additives and unhealthy, man-made fats. That is quite a health
bomb.
People have been sick before, but the illnesses were different. Lives were
shorter, but healthier. In the beginning of the 1990's, there wasn't much talk
of Alzheimer's or dementia. Today, everyone knows those conditions. Not to even
mention type II diabetes, insomnia or the increasing number of diseases caused
by inflammation. The list is long and more often than not, the tracks lead back
to what we eat. In addition to being slaves to machines: you are using some
sort of a device to read this text right now.
In the old days, we used to spend more time outside, moving around in the
nature. Nowadays, a new phobia has been diagnosed: a phobia of nature. People
have been scared to death by talk of bears and ticks and other monsters. It's
probably safer to go shopping.
And that brings us right onto the topic of money. Money makes the world go
round. You don't have to be very paranoid to start thinking why we have become
(or have been made) so helpless. There is health and beauty, eternal happiness,
if you'll only buy this and that, eat this and go here. As good consumers we do
as we are told. And someone gets the money. The question remains, why is there
always depression, why is money always being saved? Where does all the saved
money go, where is that giant piggy bank?
