Sydäntalven maaduttavia ajatuksia

Olen nyt myynyt maadoittumistuotteita reilun vuoden. Vuoden aikana olen ehtinyt kuulla monenlaisia kommentteja tuotteista ja niiden toimivuudesta. Kokoan tähän tärkeimmät.
En suinkaan väitä, että maadoittumalla tapahtuu ihmeitä ja että koko elämä muuttuu. Mutta jotain kuitenkin tapahtuu. Jokainen voi vapaasti valita, millä tavoin itseään hoitaa.
Tässä muutamia kuulemiani mielipiteitä:

1. Kyse on huuhaasta, taas kerran. Hyväuskoisia jymäytetään ja vielä kalliisti. Placebo-vaikutuksia. (Myös lääkärin määräämissä hoidoissa on vähintään 1/3 paranemisesta placeboa...)
2. Sähköalan ammattilainen tietää maadoituksen. Ei kuitenkaan usko ihmisten maadoittamiseen, mistä kerrotaan Maadoittuminen-kirjassa. Kirjassa olevia tutkimuksia ei ole tehnyt sähköalan ammattilainen.
3. Lääketiede ei tiedä maadoittumisesta mitään eikä tahdo tietääkään, vaikka Maadoittuminen-kirjassa olevat tutkimukset ovat nimenomaan lääketieteellisiä. Niissä on havaittu, että kehossa oleva sähköinen varaus ylläpitää kehossa olevia tulehdustiloja. Vaihtoehtoisten hoitomuotojen parissa työskentelevät ovat ennakkoluulottomampia ja uskaltavat kokeilla myös asiakkailleen.
4. Henkisen tien kulkijat osaavat maadoittaa itse itsensä.

Tässä ohje Voi Hyvin-lehdestä vuodelta 2010: 

Maaduta itsesi missä vaan

Voi Hyvin 6/2010  s. 23

Sinulla on kaikki, mitä tarvitset mielen rauhaan, olitpa missä

tahansa matkalla tai muuten poissa kotoa. Tämä kolmen minuutin

voimaannuttava hengitysharjoitus auttaa sinua maadoittumaan

missä vaan.

1 Aseta tavoite

Ilmaise se itsellesi selkeästi, kuten: "Tiedän, että tämä ongelma

on ratkaistavissa. Etsin oivallusta nähdäkseni paremmin."

2 Etsi yksityisyyttä

Jos et löydä rauhallista nurkkaa, käytä kuulokkeita ja soita

lempimusiikkiasi.

3 Päästä irti jännityksestä

Hengitä syvään neljä kertaa. Nosta olkapäät korviin

sisäänhengityksellä, laske alas uloshengityksellä.

4 Hengitä kymmenen kertaa

Sulje silmäsi ja hengitä hitaasti kymmenen kertaa. Keskitä

tietoisuutesi hengityksen aistimiseen. Jos ajatuksesi

karkaavat muualle, aloita alusta ja jatka niin kauan, että saat tehtyä

kymmenen perättäistä hengitystä ilman häiriöitä.

5 Palaa tavoitteeseen

Lopuksi risti kätesi sydämesi eteen kumartuen oman sisäisen

opettajasi puoleen. Toista tavoitteesi. Avaa hitaasti silmäsi.

Joogaopettaja Adi Carterin ohje Yoga joumal -lehdessä syyskuu 2010 

Kumarran syvään henkilöille, jotka osaavat maadoittaa sekä henkensä että kehonsa yhtä aikaa niin, että myös jännitemittari näyttää sen toteutuvan. He ovat guruja. Minä en siihen pysty!
5. Ovatko magneetit sama asia kuin maadoitus?  Eivät ole. Molempia voi käyttää rinnakkain, omaa oloaan kuunnellen.
6. Vesisuonet ja maasäteily? Auttaako maadoitus?  Vaikea kysymys, jota olen pohtinut. Henkilökohtaisesti minun on vähän vaikea uskoa, että Äiti Maa tuottaa jotain sellaista, joka on meille vahingollista. Jos seuraa luonnon merkkejä esimerkiksi hyvästä rakennuspaikasta, välttyy helpommin ongelmilta. Ja täytyy muistaa myös se, että olemme erilaisia ja reagoimme eri tavoin.  Uskon, että maadoittumisesta on apua - ainakin jossain määrin.

7. Sähköallergia ja säteilyherkkyys?  Miellän sen nykyajan versioksi maasäteilyn vaikutuksista. En todellakaan ole mikään asiantuntija, mutta jos em. herkkyydestä kärsivä henkilö asuu kaupungissa korkealla kerrostalossa, niin voiko maasäteily häneen vaikuttaa?  Langattomat verkot ja sähköiset vempaimet taatusti ja mitä kauempana maasta on, sitä suurempi jännite kehossa on jo luontaisesti.

Miksi maadoituksesta puhutaan vasta nyt?  Miksei sitä ole keksitty aiemmin? Onko kyse New age-hörhöilystä?
Me olemme aiemmin tienneet maadoittumisen merkityksen luonnostaan. Henkilöille, joilla on läheinen luontosuhde tai jotka asuvat keskellä luontoa, se on yhä itsestäänselvyys.
Ja jos joku näkee maadoittumisessa suuren bisneksen, voin kertoa, että kyse ei ole siitä. Eikä verkostomarkkinoinnista. Maadoittua voi ilmaiseksi. Kengät pois jalasta ja kosketus maahan.

Kannattaa kokeilla. Koskaan ei ole liian myöhäistä.

Sydäntalven (synkkiä) mietteitä

Maailmanloppu ei tullut. Vuosi on vaihtunut ja kevät tulee kohisten. Valon määrä lisääntyy nopeasti, päivät pitenevät harppauksin. Enää ei riitä kukonaskel mittayksiköksi.
Aurinko on kuitenkin vielä aika alhaalla. Energiamme ovat vähissä. Yksi ja toinen pärskii flunssan kourissa tai sitten kiusaa jokin vatsapöpö.
Mistä se johtuu? Siitäkö, että olemme sisätiloissa suurimman osan ajasta? Kuin sillit siellä kuuluisassa suolapurkissa, samoissa tiloissa. Viruksille ja bakteereille on helppoa loikata ihmisestä toiseen.
Lehdistä saa lukea jälleen kerran, että saamme liian vähän D-vitamiinia. Suosituksia on nostettu, mutta ne ovat vielä kaukana tarvittavasta. Ei voi kuin ihmetellä, miksi. D-vitamiini kun ei ole mikään tavis vitamiini, vaan hormoni, jonka puutos häilyy monien sairauksien taustalla.
Aurinko on ilmainen D-vitamiinin superlähde. Vaan eipä sitäkään passaa liikaa palvoa, joutuu ojasta allikkoon. Toisaalta välillä löytyy sellaistakin tietoa, ettei aurinko olekaan se suuri paha esim. ihosyöpien taustalla.  Monet jo tunnustavat sen, että aurinkovoiteilla läträäminen ei ole ollenkaan terveellistä. Iho on hyvä tallentamaan kaikki voiteiden sisältämät aineet ja samalla voiteet estävät ihon kautta tapahtuvan D-vitamiinin saannin.
Me olemme maan asukkaita (englanninkielinen sana Earthling kuulostaa jotenkin ihanalta!), emme lennä ilmassa emmekä sukeltele vedessä. Olemme etuoikeutettuja, koska meillä on yhteys Maahan jalkojen kautta. Emme ryömi Maan pinnalla, vaan kuljemme pää kohti Taivasta.
Kun yhteys toimii Maasta Taivaaseen ja takaisin, voimme hyvin. Äiti Maa ja Isä Taivas pitävät meistä huolen.

I wish you all...

Talven tuntua - lämmöllä

Huomenna, 21.12, on talvipäivänseisaus ja alamme pikkuhiljaa siirtyä kohti kevättä. Tänään päivä vielä lyhenee. Ihmisillä on kova kiire, joulu on jo lähellä. Kaupat pursuavat tavaraa ja lahjoja paketoidaan hiki hatussa. Koululaisille alkaa hyvin ansaittu loma. Jouluaattona koko Suomi ja suuri osa muutakin maailmaa hiljentyy joulun viettoon.
Toivottavasti.
Joulu on rauhan ja rakkauden juhla. Perheiden, yhteisöjen ja läheisyyden merkitys korostuu. Joskus tuntuu, että liikaakin. Moni meistä on yksin ja kokee olevansa kaiken ulkopuolella. Tai sitten perheyhteisö on liiankin tiivis eikä liikkumavaraa omalle elämälle ole.
Huomenna on myös päivä, jolloin mayojen vanha kalenteri päättyy. Maailmanlopun ennustuksia sinkoilee ja ajankohdasta on otettu kaikki irti. Mayat ovat itse ihmeissään; heille kyse ei ole maailmanlopusta, vaan entisen kalenterin loppumisesta ja uuden ajanlaskun alkamisesta.
Entisestä luopuminen ja uuden aloittaminen on joka tapauksessa hyvin ajankohtaista meille kaikille. Ei ole pakko eikä ole hyväksi takertua siihen, mikä on mennyttä. Menneisyyttä ei voi muuttaa - mutta tulevaisuuttakaan ei voi tänään elää. Elämme tässä ja nyt.
Yhteys maahan korostuu kaiken aikaa lisää. Olemme Maan asukkaita, tarvitsemme yhteyden Äiti Maahan. Se on omalla tavallaan uusi alku meille kaikille, kadotettu yhteys.
Meitä hallitaan ja ohjataan pelolla. Pelko vie tilaa rakkaudelta. Kun seuraa uutisia, huomaa hyvinkin äkkiä, että suurin osa niistä herättää pelkoja. Aina on tapahtunut jossakin jotain karmeaa, hallitus leikkaa, palvelut huononevat, tulevaisuus on jotain, johon pitää varautua peläten. Miksi näin?
Pelon vastavoima on rakkaus. Rakkaus on tunne, joka yhdistää meitä kaikkia. Joulun sanoma on täynnä rakkautta. Tärkein rakkauden kohde meille jokaiselle on oma itse. "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". Jos et hyväksy ja rakasta itseäsi, kuinka voisit tuntea rakkautta ja hyväksyntää muitakaan kohtaan?

Toivotan rauhaa ja rakkautta kaikille. Joulunaikaan, vuoden pimeimpään aikaan, anna itsellesi lupa levätä, ota rennommin, nuku jos nukuttaa, syö suklaata, jos tekee mieli. Kuuntele itseäsi. Millainen on tulevaisuutesi? Sinä päätät. Rakkaudella.

Kun pimeä on pimeää

On mielenkiintoista istua ikkunan ääressä näkemättä yhtään mitään ulkoa. Vastassa on täysi pimeys. Ei yhtään valoa missään. Voin vain arvailla, mitä tuolla ulkona tapahtuu. Onko liikkeellä eläimiä? Sataako siellä; lunta, vettä tai  räntää?
Täydellinen pimeys on ylellisyyttä maailmassa, joka kärsii valosaasteesta. Pimeys voi pelottaa, koska se kätkee kaiken. Hyvän ja pahan. Vain eläimet ovat tottuneet liikkumaan pimeydessä. Ne eivät kaipaa valoa kulkeakseen yöllä pitkiäkin matkoja.
Yöllinen tähtitaivas täydellisessä pimeydessä on huikea nähtävyys, puhumattakaan täydenkuun lumosta.
Tässäkin asiassa olemme Suomessa rikkaita. Täällä on hyvä mahdollisuus kokea pimeys ja hiljaisuus.
Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten elettiin luonnon rytmissä. Kun valo väheni ulkona, siirryttiin oleskelemaan enemmän sisätiloissa. Valoisana aikana ahkeroitiin, jotta selvittiin pitkästä talvesta. Nyt on päinvastoin. Kesällä lomaillaan ja nyt valon vähetessä työtahti kiihtyy.
Se rytmi on täysin väärä meille biologisina olentoina, mutta työelämässä ei siitä piitata. Paras lomakuukausi meille olisi marraskuu, jolloin luonto on asettunut talvilepoon. Voisimme nauttia päivittäisen luonnollisen valoannoksen ulkona. Nyt valoisa aika kuluu tarkasti työnteossa.
Onko ihme, että ihmiset ovat väsyneitä? Lomamatka aurinkoon toki piristää, mutta sieltä on palattava takaisin     pimeään. Aurinko ja maadoittuminen eli paljain jaloin kävely antavat energiaa, mutta Suomessa ei ole talvella tarjolla kumpaakaan. Aurinkoa voi yrittää korvata kirkasvalolampuilla ja D-vitamiinilla ja onneksi nyt  voi myös maadoittua talvella.
Kuitenkin on niin, että kaipaamme myös pimeää. Ihan oikeaa pimeyttä, ei ainaista hämärää. Kun ei ole kunnolla pimeää eikä valoisaa, väsyttää, mutta myös unen laatu heikkenee.

On hiljaista, tuulikin lepää. Aamun tunnelma on odottava. ÄitiMaa heräilee vähitellen ja valo lisääntyy. Uusi päivä on alkamassa.

Maadoittumisen vuosi

Viime vuonna, 7.10., sain Amerikanmaalta paketin. Paketissa oli maadoituslakana, matto, johtoja, testereitä ja ohjeet, miten käytän niitä amerikkalaisen pistorasian kautta. Olin lukenut Earthing-kirjan ja innoissani tilannut tuotteet itselleni.
Töpseliongelma ratkesi. Levitin lakanan sängylle ja täytyy tunnustaa, että iski epäusko ja pieni katumuskin. Kankaanpalanen, josta olin sentään maksanut aika lailla. Niin, ja vielä ensimmäisen kerran eläissäni asioinut tullin kanssa. Voisiko moisella rätillä olla vaikutusta yhtään mihinkään!
Nyt, tasan vuoden kuluttua, voin sanoa, että on. On paljonkin. Olen monella tavalla eri ihminen. Uskoisin, että olen saavuttamassa oman optimaalisen hyvinvointini.
Ensimmäisenä hävisivät uniongelmat. Muutaman yön voimakkaiden unien jälkeen palasi yhtenäinen yöuni. Illasta aamuun!  Se tuntui ihmeeltä, tuntuu vieläkin.
Ajoittaiset kivut, hartioissa, jaloissa ja  selässä katoavat hyvin pian, kun maadoitan itseni. Päivällä jalat maton päällä, nauha ranteessa - miten milloinkin. Kesällä tietysti paljain jaloin kävellen.
Juuri eilen kuulin erittäin skeptisestä naishenkilöstä, jonka aviomies hankki heille maadoituslakanan. Naisella on paha nivelrikko ja hän on joutunut joka ilta ottamaan tuhdin annoksen buranaa saadakseen nukutuksi. Ja kuinka ollakaan, hän ei tarvitse enää lääkitystä ja pystyy nukkumaan yönsä hyvin. Entisestä epäilijästä on tullut maadoittumisen markkinoija.
Itse olen ajatellut omalla kohdallani niin, että jos kyse on plasebosta, on se kestänyt kumman kauan. Samalla se on osoitus minun mieleni voimasta - onhan paranemisprosessista vähintään 1/3 mielen ansiota. Ei huono juttu ollenkaan.

Jos taas maadoittuminen toimii, niin se toimii. Yksinkertaisesti on näin, koska me tarvitsemme sitä. Se on luonnollinen tapa pitää huolta itsestään. Tämä huiman teknologisen kehityksen aikakausi ei vielä ole herännyt täysin huomaamaan, mikä merkitys luonnolla on ihmisen hyvinvoinnille. Erityisen huolissani olen henkilökohtaisesti lapsista ja nuorista, joille internet on tutumpi kuin suomalainen metsä. Yhdysvalloissa on jo kansanliike, jolla pyritään saamaan lapset ja perheet yhdessä tutustumaan luontoon. Milloinkahan meillä?

Kun humanistista tuli bisnesnainen

Otsikko kuulostaa lähinnä koomiselta. Minustako bisneshenkinen? Suhteeni rahaan on aina ollut vähintäänkin kummallinen. Yksinkertaisesti raha ei viihdy minun seurassani. Epäilen, että jossakin vaiheessa olen aivopessyt itseni / tullut aivopestyksi ajatuksella, että raha on likaista. Raha ei kasva puissa. Sen hankkiminen on työtä, työtä, työtä kädet ruvella ja hampaat irvessä.
Todentotta.
Kirjastotyöntekijät ovat erittäin alipalkattua väkeä. Suhteutettuna vaadittavaan koulutukseen ja työn vaativuuteen. Kirjasto ei todellakaan ole vanhanajan hys hys-kirjalainaamo, vaan moderni tietokeskus, joka on parhaimmillaan asiakkaidensa kakkosolohuone. Kirjastossa on oltava aina hiukan asiakkaita viisaampi. Jyvällä kaikesta uudesta tiedosta, jotta voi vastata asiakkaiden kysymyksiin.
Melkein kolmekymmentä vuotta kirjastotyötä opetti paljon. Sen, että työtä ei pidä tehdä rahan takia. Jos rahan ansaitseminen on työn ainoa motiivi, on paljon pielessä. Valitettavasti se on todellisuutta hyvin usein.
Inhoan sanaparia "työssä jaksaminen". On pelottavaa, että työntekijöitä "tuetaan" jaksamaan työssä, ikäänkuin työ olisi Elämän Tärkein Asia. Entä muu osa elämästä; onneksi kukaan ei sentään taida aina olla töissä?
Työn ei pitäisi viedä energiaa, vaan päinvastoin ladata akut. Olla luonteva osa elämän kokonaisuutta.
Haihattelua?  Todennäköisesti.
Elämä rytmittyy siten, että odotetaan viikonloppua, talvilomaa, kesälomaa, eläkeikää. Sitten kun. Sitten elämä alkaa.
Viihdyin kirjastossa hyvin. Silti lähdin sieltä pois. Aloitin yrittäjän hyvinkin kivisen tien kulkemisen. Teen edelleen hyvin samanhenkistä työtä. Haluan auttaa ihmisiä, opastaa, neuvoa, antaa ajattelemisen aihetta. Tehdä työtäni rakkaudella ja suurella sydämellä. Määritän itse tekemiseni, olen itse vastuussa. Jos homma ei toimi, on vain katsottava peiliin. En voi enää mennä kunnanhallituksen, valtuuston tai lautakunnan selän taakse piiloon.

Kyynärpääni ovat vielä hyvin tylsät. Olen luottavainen. Kaikella on tarkoituksensa ja oikea aikansa. Vuosi sitten seisoin horjuen TiedonPortaiden ensimmäisellä askelmalla eikä minulla ollut mitään tietoa, mitä seuraava askel toisi tullessaan. Nyt olen kavunnut jo hieman paremmalle näköalapaikalle. TiedonPortaat nojautuu lujasti ÄitiMaahan - siltä pohjalta on helppo nousta ylöspäin!