perjantai 1. helmikuuta 2013

Sydäntalven (synkkiä) mietteitä

Maailmanloppu ei tullut. Vuosi on vaihtunut ja kevät tulee kohisten. Valon määrä lisääntyy nopeasti, päivät pitenevät harppauksin. Enää ei riitä kukonaskel mittayksiköksi.
Aurinko on kuitenkin vielä aika alhaalla. Energiamme ovat vähissä. Yksi ja toinen pärskii flunssan kourissa tai sitten kiusaa jokin vatsapöpö.
Mistä se johtuu? Siitäkö, että olemme sisätiloissa suurimman osan ajasta? Kuin sillit siellä kuuluisassa suolapurkissa, samoissa tiloissa. Viruksille ja bakteereille on helppoa loikata ihmisestä toiseen.
Lehdistä saa lukea jälleen kerran, että saamme liian vähän D-vitamiinia. Suosituksia on nostettu, mutta ne ovat vielä kaukana tarvittavasta. Ei voi kuin ihmetellä, miksi. D-vitamiini kun ei ole mikään tavis vitamiini, vaan hormoni, jonka puutos häilyy monien sairauksien taustalla.
Aurinko on ilmainen D-vitamiinin superlähde. Vaan eipä sitäkään passaa liikaa palvoa, joutuu ojasta allikkoon. Toisaalta välillä löytyy sellaistakin tietoa, ettei aurinko olekaan se suuri paha esim. ihosyöpien taustalla.  Monet jo tunnustavat sen, että aurinkovoiteilla läträäminen ei ole ollenkaan terveellistä. Iho on hyvä tallentamaan kaikki voiteiden sisältämät aineet ja samalla voiteet estävät ihon kautta tapahtuvan D-vitamiinin saannin.
Me olemme maan asukkaita (englanninkielinen sana Earthling kuulostaa jotenkin ihanalta!), emme lennä ilmassa emmekä sukeltele vedessä. Olemme etuoikeutettuja, koska meillä on yhteys Maahan jalkojen kautta. Emme ryömi Maan pinnalla, vaan kuljemme pää kohti Taivasta.
Kun yhteys toimii Maasta Taivaaseen ja takaisin, voimme hyvin. Äiti Maa ja Isä Taivas pitävät meistä huolen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti