keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Sydämellisesti

Ihmisen keho on upea. Kaikki sen osat - pienimmästä suurimpaan -toimivat suurenmoisesti. Meidät on luotu elämään osana luontoa, kaiken muun elollisen ja ns. elottomankin tavoin. Kaikille on oma paikkansa ja tehtävänsä.
Jos tapahtuu jotakin äkillistä, säikähdät - ja sydän hyppää kurkkuun, jättää lyönnin väliin. Kehon ensimmäinen reaktio tapahtuu sydämessä - ei aivoissa, niinkuin helposti voisi kuvitella. Sydän ohjaa meitä. Ja sen antamaan ohjaukseen kannattaa luottaa. Aivot tulevat perässä, analysoiden, järkeillen, sekoittaen mukaan menneen muistoja ja tulevaisuuden odotuksia ja pelkoja.
Sydän on sähköinen elin, jonka rytmi voi häiriintyä. Erityisen herkkä se on stressille ja mielialamme vaihteluille. Varsin usein tulee sanottua, että "ottaa sydämestä", vaikkei varsinaisesti mitään fyysistä kohtausta ole.
Kun luontoyhteytemme ei toimi, emme oikein pysy tahdissa. Keho reagoi irrallisuuteen kuten lamppu, jota ei ole kytketty kunnolla. Välillä valo palaa, välillä sammuu ja välillä  lepattaa levottomasti. Olo on silloin huono, vaikkei ehkä mitään sairautta ole puhjennut - vielä.
Näin keväällä odotan malttamattomana lumien sulamista. Vaikka nukunkin joka yö maadoituslakanalla ja tätäkin kirjoittaessani jalkani ovat maadoitusmaton päällä, kaipaan konkreettista kosketusta maahan. Paljain jaloin kävelyä nurmikolla, hiekalla, mullassa. Sillä tavoin voin aivan ilmaiseksi tahdistaa kehoni ja tuntea olevani todellakin osa luontoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti