perjantai 16. maaliskuuta 2012

Jalat maanpinnalla avaruuden ja maan välissä

Eläminen maanpinnalla on haastavaa. Olen viime aikoina törmännyt toistuvasti maasäteilyyn ja vesisuoniin ja niiden vaikutukseen meihin ihmisiin. Herkät ihmiset aistivat kehossaan enemmän kuin me tavalliset tallaajat. Maaliskuun seitsemännestä päivästä lähtien on tuolla avaruudessa ollut tavallista enemmän säpinää johtuen auringonpurkauksista ja niiden aiheuttamista reaktioista.  Tiedemiesryhmä tutkii nyt kuumeisesti näiden purkausten vaikutuksia ihmisiin. Tiedossahan jo on, että tietoliikenneyhteydet ym. saattavat toimia huonommin. Joten jos sinulla on ollut esimerkiksi huimausta, selittämätöntä korvakipua, ylenmääräistä ahdistusta ja kuumotuksen tunnetta kehossa sekä kasvojen punehtumista, niiden syy voikin olla tuolla ylhäällä.
Väkisinkin askarruttaa se, miten ennenvanhaan on pärjätty luonnonilmiöiden kanssa. Silloin ei toki ollut ihmisen omia virityksiä, langattomia verkkoja ja sähkölaitteita. Mutta maasäteily, vesisuonet ja auringonpurkaukset ovat olleet olemassa aina. Eivät ne ole mikään nykyajan keksintö.
Oliko jokin asia eri lailla?  Oliko ihminen erilainen?
Yllättävää ei liene, että mieleen tulee taas kerran maadoittuminen, yhteys maahan. Ennenhän yhteys toimi luontaisesti. Paljaat jalat tai nahkakengät, sääolosuhteiden mukaan. Maalattiat, pitkään Suomessakin.
Minun on vaikea henkilökohtaisesti ajatella, että luonto, Äiti Maa, on ihmiselle vahingollinen. En toki ole tiedemies - nämä ovat vain minun mutu-ajatteluani - mutta uskoisin, että olemme itse rakentaneet ja kehittäneet ympäristöämme luonnonlakien vastaisesti ja tavallaan luonto "iskee takaisin". Rahan, tehokkuuden ja ennenkaikkea tekniikan nimissä maalaisjärki on unohtunut. Mutta aina on mahdollisuus korjata kurssia, jokaisen omalla kohdallaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti